Mediatalo Opiskelupaikan Lassea ja Anttia haastateltiin Helsingin yliopiston Ykkösketju-hankkeen julkaisua varten. Väliraportti on nyt julkistettu ja siinä on kosolti hyödyllistä pureskeltavaa niin oppilaitosten, ammattiliittojen kuin yritystenkin edustajille.
Huomionarvoista on se, että yli puolet noin 1200 tutkimukseen osallistuneesta opiskelijasta haluavat lisätietoa:
- työuran kannalta potentiaalisista ammattinimikkeistä ja työtehtävistä
- avoimista työpaikoista
- potentiaalisista työnantajista
- eri alojen palkkauksesta
- valmistumisen jälkeisistä vaihtoehdoista
(Kuvio 2. Korkeakouluopiskelijoiden tiedonhakutarve kyselyn mukaan, s. 21)
Oppilaitoisten sivuilla puolestaan tällaisia tietoja esitellään usein markkinointipuheen muodossa, ja lähinnä opiskelijarekrytoinnin näkökulmasta. Alumnien hyödyntäminen työelämätiedon jakamisessa on suomalaisissa oppilaitoksissa vielä suhteellisen vähän käytettyä.
Hyvän esimerkin tällaisesta oman opiskeljayhteisön hyödyntämisestä antaa Phoenixin yliopisto, jonka sivuilla on runsaasti erilaisia alumnien uratarinoita. Opiskelijoiden työllistymisen tukeminen ja hyvien urapolkujen avaaminen on kansainvälisille yliopistoille kunnia-asia; positiivisten tulevaisuusnäkymien ja hyvän palvelun myötä opiskelijat ovat valmiimpia maksamaan korkeitakin lukukausimaksuja. Esimerkiksi London City University tarjoaa valmistuneille opiskelijoilleen ura- ja rekrytointipalveluita kolmen vuoden ajan valmistumisen jälkeen.

Korkeakouluopiskelijat ja työelämätieto – katsaus nykytilaan ja tarpeisiin, Helsingin yliopisto 2012
Helsingin yliopiston julkaisussa kirjoittajat tuovat esille, että suomalaisille opiskelijoille oppilaitosten tarjoamat työelämäkurssit ja -palvelut ovat tuntemattomia ja palvelujen hyödyntäminen vähäistä. Kyselyyn vastanneista yliopisto-opiskelijoista 38 % ei hyödynnä työelämäkursseja tai työelämäprojekteja lainkaan ja 30 % ei tiedä niistä (sivu 7).
Toisaalta tämä avaa ammattiliitoille ja työnantajille mielenkiintoisen mahdollisuuden vaikuttaa opiskelijoiden ammatti-identiteetin muodostumiseen ja uravalintoihin. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että opiskelijat eivät aktiivisesti mieti omia uravalintojaan opiskelun aikana vaan heräävät tähän vasta valmistumisen kynnyksellä tai sen jälkeen.
SYL:n esittämä kritiikki yliopistojen tutkintouskovaisuutta kohtaan vaikuttaa perustellulta. Liitto muistuttaakin, että opiskeluaikainen työkokemus nopeuttaa työllistymistä, ja huomattavan suuri osa suomalaisista korkeakoulutetuista on valmistuessaan töissä (78 keinoa työurien pidentämiseen, SYL 2012). Tonen kysymys sitten onkin se, viivästyttävätkö opiskelijat tarkoituksenmukaisesti valmistumistaan siihen asti, kunnes työpaikka on löytynyt. Akateemisen piilotyöttömyyden kitkeminen (=työllistymisen nopeuttaminen) onkin mielenkiintoinen keino työurien pidentämiseksi.
Vuonna 2006 korkeakouluopiskelijoista 66 % kävi töissä opintojen ohella (Osaavan työvoiman saatavuus ja osaamisen kehittämisen muodot, 2010, lataa selvitys tästä). Jos herääminen työpaikan hakemiseen ja oman ammattitaidon jalostamiseen työelämää varten herää vasta opinnäytetyön tai gradun palauttamisen jälkeen, ei liene yllätys, että nuoria työelämään siirtyminen jännittää. Esimerkiksi vuoden 2010 Nuorisobarometrissä tulee esille, että työttömyyden pelko heijastelee nuorten turvallisuuden tunteeseen eri elämän osa-alueilla.
Lataa Korkeakouluopiskelijat ja työelämätieto – katsaus nykytilaan ja tarpeisiin väliraportti pdf-muodossa täältä:
http://blogs.helsinki.fi/ykkosketju/files/2012/01/RAPORTTIVALMIS.pdf